katuteatteri

Nukketeatteria ja naurua palmupuiden katveessa

* Tämä blogiteksti löytyi matka-arkistojemme kätköistä ja se on julkaistu alunperin Nukketeatteri-lehdessä (lehden nro 2/2015 ). Koska meiltä on paljon kyselty Kuuban matkoistamme ja kuubalaisesta katuteatterikulttuurista, päätimme jakaa jutun myös täällä blogissamme, samoin kuin myös joitain muitakin tarinoita aikaisemmilta matkavuosiltamme. 

DSC_0621.jpg

Maria Baric Company kävi keväällä katuteatterifestivaaleilla Kuubassa sekä residenssimatkalla Beninissä. Kuubassa katuteatteri on arvostettu taidemuoto, Beninissä osataan improvisoida. 

Matanzanissa joka toinen vuosi järjestettävä katuteatterifestivaali on suuri, useita päiviä kestävä koko kaupungin juhla, johon perheet läheltä ja kaukaa tulevat nauttimaan esityksistä ja iloisesta festivaalitunnelmasta. Kuuban nukketeatterikulttuuri ja Matanzas kaupunkina oli meille tuttu jo edellisvuodelta, jolloin ryhmämme vieraili esiintymässä ja pitämässä mestarikurssia kaupungissa järjestetyillä kansainvälisillä nukketeatterifestivaaleilla. Tänä vuonna saimme kutsun kaupungin katuteatterifestivaaleille esiintymään ja kouluttamaan. Samalla pääsimme jatkamaan ja syventämään hyvin alkanutta yhteistyötä El Miron Cubano -teatterista  tuttujen taiteilijoiden kanssa. 

Festivaalit alkoivat ja loppuivat pitkiin, näyttäviin karnevaalikulkueisiin, jotka kiemurtelivat kaupungin läpi esitellen samalla katuteatteritaiteen eri muotoja. Kulkueissa oli mukana myös paljon erilaisia nukkeja sekä jättiläisnukeiksi pukeutuneita, puujaloilla käveleviä katuteatteritaiteilijoita. 

Toisin kuin Suomessa, Kuubassa on säiden puolesta mahdollista toteuttaa esityksiä ulkoilmassa ympäri vuoden. Kuubalaisesta katuteatterista onkin kehittynyt hyvin monipuolinen ja rikas taidemuoto, jossa niin sanaton kuin puhuttu ja laulettu draamateatteri, nukketeatteri, sirkus, tanssi ja rytmikäs musiikki sekoittuvat omaksi värikkääksi taidemuodokseen. 

Tunnelmia festivaalien avajaisten karnevaalikulkueesta.

Tunnelmia festivaalien avajaisten karnevaalikulkueesta.

Festivaaleilla esitysten visuaalisuuteen oli panostettu niin maskien, pukujen, nukkien kuin lavasteiden osalta, ja monet näkemistämme esityksistä olivatkin tarpeistoineen ja teknisine puitteineen yllättävän massiivisia ja monimutkaisia ollakseen kiertäviä, kaduille rakennettuja esityksiä. 

YLEISÖÄ YLI ÄYRÄIDEN

Oma Ave Fenix -tulinukketeatteriesityksemme ja tuomamme konsepti oli niin tekniikaltaan kuin toteutukseltaan varmasti hyvin erilainen kuin mitä paikkakunnalla oli totuttu näkemään. Onneksemme erilaisuus otettiin kuitenkin ilolla vastaan. 

Vaikka edellisevuoden kokemukset yleisön innokkuudesta olivat vielä hyvin muistissa, meinasi yleisöryntäys yllättää ja aiheuttaa absurdeja "läheltä piti" -vaaratilanteita. Etenkin viimeisenä esitysiltana tuntui, että yleisöä tulvi "yli äyräiden" eikä ihmisten järkevä sijoittaminen aukiolle ollutkaan enää helppo tehtävä. 

Tulella työskennellessämme on turvallisten puitteiden varmistaminen joka esitykselle ehdoton edellytys ja itsestäänselvyys. Ennakkovalmisteluistamme huolimatta ajautui tilanne kuitenkin siihen, että vanhemmat nostelivat suvereenisti lapsiaan asettamiemme turvarajojen yli istumaan suoraan esiintymisalueellemme, ilmeisesti parempien näköalapaikkojen toivossa. Suomessa olemme niin tottuneita siihen, että ihmiset jäävät vapaaehtoisesti turvaraja-aitojen taakse heti ne nähdessään, ettemme olleet osanneet lainkaan varautua tällaiseen. Näin jälkeenpäin silloinen kaaos ja sekamelska hymyilyttää, mutta tuolloin kyllä jännitti sekä esiintyjien että yleisön turvallisuuden puolesta. 

Paikallisten ihmisten mutkaton suhtautuminen, kuten myös kaikkialla kokemamme vieraanvaraisuus ja ystävällisyys sekä arvostus teatteria ja taidetta kohtaan tekivät meihin kuitenkin suuren vaikutuksen. Festivaalit kiinnostivat myös paikallista mediaa ja näkyivät niin lehdissä kuin televisiossa, joissa valokeilaan nostettiin myös suomalaiskuubalainen  yhteistyömme.

Kuvia Ave Fenix -näytelmän harjoituksista.

Kuvia Ave Fenix -näytelmän harjoituksista.

VAIKUTTAVIA KLASSIKKOTULKINTOJA

Vaikutuksen teki myös se, kuinka hurjan keskittyneesti paikallinen yleisö seurasi esityksiä. Jopa pienet lapset jaksoivat katsoa hievahtamatta pitkiäkin esityksiä loppuun saakka. Kaupungin vilinän ja liikenteen melun keskellä yleisö eläytyi tapahtumiin todella intensiivisesti. Tilanne sai huvittaviakin piirteitä, kun yleisömassa pysähtyi seuraamaan esitystä keskittyneesti -esimerkiksi keskelle autotietä! Kyseessä oli teatteri El Miron Cubanon ensi-ilta, Ernest Hemingwayn Vanhus ja meri -klassikkoromaanista tehty uusi näytelmäsovitus. Siinä kuubalainen kalastajavanhus Santiago lähtee kalaan liikkuen pyörien päälle rakennetulla kalastusveneellään, ja kuljettaa yleisöä mukanaan liikkuen kaduilla eteenpäin kohti parempia kala-apajia.

Tämä ja monta muuta näkemäämme esitystä tarjosivat kirjavan kattauksen eteläamerikkalaisen ja etenkin kuubalaisen katuteatterin parhaimmistoa. Yksi mielenkiintoisimmista esityksistä oli Ciego de Avilan kaupungista saapuneella Compania D'Moron Teatronilla, joka toteutti 1800 -luvulla eläneen kuubalaisen Cirilo Villaverden novellista uuden tulkinnan esityksellään Cecilia - El angel de barro. Barro tarkoittaa espanjaksi savea, ja traaginen rakkaustarina 1830-luvun Kuuban kolonisaation keskeltä toteutettiin lähes 20 esiintyjän voimin, jotka oli kaikki maskeerattu näyttäviksi savipatsasnukeiksi. Klassisen musiikin tahtiin verkkaisesti etenevän, osittain puujaloilla kulkevan savijoukon liikkeiden koreografia oli yksityiskohtua myöten tarkkaan harkittua ja yhteneväistä, kuin valtavien savipatsaiden unenomaista tanssia. Liikkeiden ylenpalttisessa hitaudessa oli jotain todella maagista, joka pysäytti ja vangitsi katseet niin, että esitys oli varsin valloittavaa katseltavaa, vaikka ei espanjan kieltä ymmärtänytkään. 

Compania D'Moron Teatro:  Cecilia - El angel de de barro

Compania D'Moron Teatro: Cecilia - El angel de de barro

Kuluneet kolme viikkoa olivat tiiviitä festivaalia edeltäneine mestarikursseineen, mutta olen onnellinen, että aikaa jäi myös musiikillisten nukketeatteri- ja varjoteatterityöpajojen järjestämiseen paikallisille lapsille, kuin myös perheiden kohtaamiseen festivaalien loppuseremonian yhteydessä järjestetyssä katunukketeatterituokiossa. Oli todella ihanaa ja valloittavaa nähdä se vilpitön ilo, arvostus ja into, joilla he tuokioihin osallistuivat.